Stemmaus ja tietokone

Aloitan heti asialla, joka on minulle henkilökohtaisesti tärkeä.  Ainakin emokuoroni enemmistö on tiukkaa keski-ikää, joka oppii stemmat vain kuuntelemalla eli soittopelien käyttö ei ole ihan hyppysissä puhumattakaan suoraan nuoteista laulamisesta. Kun tulin mukaan kuoroon, vanhemmat lauluveljet sanoivat: Tule mukaan esiintymisiin, siellä parhaiten opit. Muistan vielä, kuinka tuntui pahalta mennä hautajaisiin laulamaan jotakin laulua äänissä ensimmäistä kertaa. Pianolla soittaen kyllä pystyin opettelemaan stemman, mutta silti. Mennä nyt ihmisten surujuhlaan huonosti valmistautuneena.
Toinen ongelma tässä on se, että vieruskaverikin on oppinut stemmansa samalla menetelmällä. Pahin seuraus on, että kaikki vähän erikoisemmat soinnut, jotka säveltäjä/sovittaja on ladannut kappaleeseen, jäävät kokonaan kuulumatta, koska niitä ei ole ennenkään kuultu.
Tietokone mahdollistaa tähän ongelmaan ensiavun (lopullinen apuhan tulee siitä, että jokainen pystyy opettelemaan stemmansa itse nuoteista). Netti on pullollaan nuotitusohjelmia, joihin voi stemmat syöttää erikseen kuunneltaviksi jossakin kaikilla tietokoneilla soitettavassa muodossa, me käytämme hyvällä menestyksellä midi-tiedostoja.
Ja varmasti laulajat, jotka pystyvät kotona (tai vaikka autossa työmatkaa tehdessään, tms) opettelemaan stemmansa, ovat paremmin valmistautuneet tullessaan kuoroharjoituksiin, josta taas seuraa, että esitykset ovat parempia. Voisipa vaikka kuvitella, että säveltäjäkin voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen. Ennen väitettiin, että Helsingin Hietaniemen taiteilijakummun pinnan epätasaisuus ei johdu maan routimisesta, vaan siitä että säveltäjät kääntyilevät haudassaan niin usein (haudankaivajat puhuvat tässä yhteydessä roottori-ilmiöstä).

Mutta, mutta?
Minulle ei ainakaan ole koskaan selvinnyt, onko tämä tietokoneen avulla tapahtuva stemmojen käyttö ja jakelu laillista. Sulasolistakin saa (kuulema!) vastauksen epävarmassa muodossa: yleisohjetta en voi antaa, mutta meidän kuorossamme on tämmöinen ja tämmöinen menetelmä käytössä. Pitäkää huolta, etteivät stemmat leviä kuoronne ulkopuolelle.

Jos tätä blogiani sattuu joku, joka tietää, lukemaan, niin teenpä kysymyksiä:
Voiko tällaisia tekijänoikeuden alaisia stemmoja jakaa sähköpostin kautta kuoroveljille?
Voiko niitä laittaa kuoron nettisivuille poimittaviksi?
Täytyykö jotenkin varmistaa, että ko. tiedot ovat vain suljetun piirin (= kuoron jäsenten) käytettävissä?
Jos sähköpostissa lähetetty tieto vuotaa, kenellä on vastuu, lähettäjällä vai vastaanottajalla?
Jos nettisivuilla oleva tieto vuotaa, kenellä on silloin vastuu?

Kukaanhan ei ehdoin tahdoin halua toimia väärin, mutta tässä tapauksessa, jossa parempi lopputulos hyödyttää kaikkia osallisia, tekijää, kuoronjohtajaa, kuorolaisia, jopa yleisöämme, on kyllä suuri kiusaus....

Laulu se on ollut minun iltojeni ilo

Tässä on Lauluveikon ensimmäinen blogi. Aloitetaan henkilöesittelyllä, eikös niin ole tapana, mutta haluan kuitenkin jossakin määrin pysyä salaperäisenä. Asun pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja olen intohimoinen musiikin harrastaja. Laulan paikallisessa mieskuorossa, olen sitä tehnyt parisen kymmentä vuotta eikä into ole mihinkään laantunut (eikä kuoroveljetkään ole vielä huomauttaneet, että pitäisi jo lähteä jäähdyttelemään). Olen iältäni mieskuorolaisten keski-ikää eli kuutisenkymmentä on mittarissa. Musiikkiharrastuksiini kuuluu myös ooppera (Savonlinna on must joka kesä, olenhan kesäsavolainen, mutta kyllä Kansallisooppera(ssa)kin käy(n)). Pianoa soittelen yleisön pyynnöstä huolimatta. 

Mieskuoroharrastuksestani erityisesti: olen suoritellut ja päivitellyt Mieskuoroliiton perus- ja taitomerkkien eri versioita. Mestarimerkkilaulutkin luulen sisäistäneeni, mutta ulos niitä en vielä saa tulemaan niin, että kehtaisi näyttäytyä MKL:n raadin edessä.  Voi olla, etteivät tule ulos koskaan.

Blogissani aion painottua juuri mieskuorolauluun, mutta luultavasti sivuan myös muuta normaaliin elämääni kuuluvaa, vaikkapa mökkeilyä ja veneilyä. Ans kattoo ny...

Jos jonkinlaista innoittajaa tälle vaatimattomalle blogille hakee, niin ilman muuta Laulu-Miesten jo edesmenneen Harri Eljangon Virta venhettä vie-kronikat olivat jotain sellaista: hauskaa, tietorikasta, syvästi kultturellia. Sille tasolle en toki yllä, mutta esikuvana...