Ei veteen lähtehellä

Kaikki mieskuorolaulajat tuntevat Paciuksen juomalaulun "Ei veteen lähtehellä", mutta törmäsin yllätyksekseni tilanteeseen, jossa laulajat eivät olleetkaan yksimielisiä "pikariin"-loppukaanonissa. Olimme karonkassa, jossa oli useamman mieskuoron jäseniä pikkutunneilla paikalla ja tietysti tuo tutuistakin tutumpi Trinklied kajautettiin. Ensimmäinen säkeistö tavan mukaan hienosti melkein loppuun, kun tuli bassojen säkeistön loppu "pikariin - pikariin", niin selvästi huomattiin joukossa, että osa takabassoista ajoivat ykkösbassojen päälle. Moni höristi korviaan tai taisipa vähän ravistella päätänsäkin. No, toinen säe saksaksi, kuten tapana on, ja taas sama juttu ja selvästi molempien versioiden laulajat oikein korottivat ääntään, että kuunnelkaa nyt, täältä tullaan ja näin se lauletaan oikein. Istuin pöydässä, jossa oli kahta versiota, ja tietysti siitä heräsi keskustelu. Normaali (ja oikea, mielestäni) versio on seuraavanlainen, nuottikopio nykyisestä perusmerkkilaulukirjasta:

Mutta siihen toiseen versioon löytyikin selitys 1992 julkaistusta vanhasta perusmerkkilaulukirjasta:

Tätä kun tarkkaan tutkittiin, niin siihen onkin kirjoitettu itse asiassa kolmas versio, takabasso kyllä tuppasi ekabasson päälle, mutta ennen ekabassoa olikin iskun tauko. Olimme yhtä mieltä, että tässä on virhe, mutta sitten tämän päälleajoversion kannattaja sanoi, että laulutapa on hänen kuorossaan ollut jo paljon ennen tuon perusmerkkilaulukirjan julkaisua. Sitten kaivettiin esiin mieskuorolaulajan Raamattu, Laulu-Miesten punainen kirja, josta löytyi tämmöinen versio:

Jos sitä lukee pystysuoraan, niin kyllähän bassot laulavat toistensa päälle, mutta jos sitä lukee vaakasuoraan (kuten pitäisi), niin eipäs sittenkään. Nuottipiirtäjä oli vain tehnyt huolimatonta työtä.Tämä alkoi minusta tuntua hauskalta ja kiinnostavalta ja rupesin tsekkaamaan, että kuinka kauan nämä nuotit on näin piirretty. Pääsin Taavi Hahlin vuonna 1873 julkaisemaan Ylioppilaslaulujen kakkosvihkoon, jossa jo oli nuotit piirretty näin:

Että todella pitkä traditio myös epäselvällä nuottikuvalla, eikä vain laululla, vai mitä.

Pacius kirjoitti muuten Trinkliedin v. 1843 Wilhelm Mullerin saksankieliseen runoon ja siihen kuului silloin toinenkin säkeistö, joka varoittaa (jos käännän oikein, saksani oli ylipitkä) vesipojan rakastuvan itseensä kuin Narkissos aikanaan. Suomennettuna en ole tätä säettä koskaan nähnyt (ellei sitten tulkita, että suomenkielinen versio on kahden saksankielisen säkeen yhdistelmä):

Narciss, der hat's erfahren
in seinen jungen Jahren,
er sah nicht in den Wein,
er sah nicht in den Wein.
Nein, in den Quell der Wildniss
sein allerliebster Bildniss,
guckt lieber in den Wein ....

               Ensimmäinen suomennos oli ehkä Taavi Hahlin itsensä:

Kun lähteen silmä vuotaa,
sä älä katso tuota,
luo silmäs viinahan,
luo silmäs viinahan.
Ves' ompi vaarallinen,
ves'lähde petollinen,
luo silmäs viinahan...

                Ei veteen lähtehellä-suomennos on R.R.Ryynäsen, joka teki joitakin muitakin mieskuorolaulusuomennoksia, mm. On kristalli hieno, ja harmittavan vähän käytetyn "Suo'os immyt armahainen" iki-ihanaan Ljuva flicka-serenadiin. Varsinaisen maineensa Ryynänen loi Jori Malmstenin hovisanoittajana. 

Toki löytyy "Ei veteen lähtehellä"-lauluun toinenkin säkeistö, sen on tehnyt hämeenlinnalainen kuoromies Oskari Kosola. Olen sen kuullut, mutta painettuna sitä en ole nähnyt. Hauska, vaikkei olekaan Narkissos-henkinen. Jotenkin näin sen muistelen menevän: "Sä ällös luota naisiin, nyt noihin kaunokaisiin" ja jatkon asiasisältö on , että "jos naiseen luottaa se pettymyksen tuottaa".
Jos jollakin on nuo sanat, niin otan vastaan kiitollisuudella. Tämä "selvien miesten juomalaulu" (niinkuin perusmerkkikirjan kommentaarissa sanotaan) ansaitsee kyllä kaksi säettä suomeksikin.